Pitkä matka Pietariin

Pietariin on veneellä pitkä matka. Kronstadtin sulkuportin ohitettua luuli olevansa kohta perillä, mutta kesti vielä seitsemän tuntia ennen kuin kiinnityimme Krestovskyn jahtiklubin laituriin. Toista rantaa ei erottanut valtavalla vesialueella kaupungin edustalla. Alue on matala, parista metristä viiteen, joten on pysyteltävä viivasuorilla poijujen reunustamilla reiteillä.

Matkaa Kotkasta kertyi 122 nm, Haapasaaresta 108 nm ja aikaa meni kaikkiaan 22,5 tuntia. Passintarkastus suoritettiin satamassa, Suomen laivan takana. Meinasi usko loppua, kun ohjeistettu paikka oli aidan takana oleva betonilaituri. Missään ei lukenut mitään. Teki mieli maalata betoniin ohjeita seiloreille. Aidan raosta käveltiin risteilyalueen tullitaloon. Muodollisuudet hoituivat vauhdilla, kun Hanski esitti pääministeri Medvedevin myöntämän ja komealla leimalla varustetun paperin.

Krestovskyn marinassa (St. Petersburg Yacht Club) oli erittäin ystävällinen vastaanotto. Marinamaksu on 1000 ruplaa eli vajaa 30 euroa vuorokaudelta. Ensimmäisen yön nukuimme sikeästi rantabileiden ja kuppiloiden musiikista huolimatta. Etäisyys Pietariin on pitkä myös kulttuurin näkökulmasta: meininki oli niin eksoottista ja erilaista.

Sunnuntai oli täysi päivä Sarin ja Tarmon seurassa, mutta siitä ja muusta lisää myöhemmin. Nyt nukkumaan. Tuuli, sade ja sunnuntai ovat vaimentaneet rannan.

Tulli- ja maahantulomuodollisuudet hoidetaan matkustajasatamassa.