maanantai 6. elokuuta 2012

Mursut


Odotuksemme palkittiin! Näimme Forlandsundetissa 20 Svalbardin noin parintuhannen mursun populaatiosta. 

Mursut sukeltavat simpukoita matalasta vedestä ja nousevat välillä rannalle huilimaan. Salmen puolivälissä oleva Poolepyntin hiekkakannas on tähän oiva paikka. Vedessä uiskenteli neljä mursua, loput loikoillivat tiiviissä rykelmässä rannalla. Ne eivät vaikuttaneet häiriintyvän meistä, mitä nyt muutama vedessä olija ui uteliaana lähemmäs niin, että haistoimme tunkkaisen hengityksen. Luultavasti kaikki yksilöt olivat uroksia, sillä naaraat ja poikaset oleilevat Svalbardin itäosissa. Kummallakin sukupuolella on syöksyhampaat, mutta urokset ovat kookkaampia, jopa 1500 kilon painoisia. Mursulla on pieni pää, pienet ruskeat silmät sekä voimakas viiksikarvoitus. Viikset toimivat herkkänä tuntoelimenä, jonka avulla ne löytävät pohjasta simpukat. Sisus imaistaan suuhun veden alla, ja yhdellä ruokailukerralla menee tuhansia nilviäisiä. Mursu voi elää 40 vuotiaaksi, ja Hanski tunnistikin pari kaveria 21 vuoden takaa.







Mursubiitsiltä jatkoimme matkaa kohti Ny Ålesundia, joka on maailman pohjoisin vakituisesti asuttu paikkakunta (78 °55,5'N). Sekin perustettiin aikoinaan kaivostoimintaa varten, mutta on nykyään polaaritutkimuksen kansainvälinen keskus. Kesäisin asukkaita - pääasiassa tutkijoita - on noin 120, ympärivuotisia vain noin 35. Myös Ny Ålesund saa osansa turisteista ja veneilijöistä.







Me jatkamme edelleen pohjoiseen, jossa ei kyliä, palveluja tai internetiä ole. Spitsbergen-saaren kierto on noin 700 merimailia ja se kestänee pari viikkoa, jonka jälkeen purjehdimme Norjaan, nyt toivottavasti Karhusaaren kautta. Kuulemisiin elokuun lopulla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti