Odotuksemme palkittiin! Näimme Forlandsundetissa 20
Svalbardin noin parintuhannen mursun populaatiosta.
Mursut sukeltavat
simpukoita matalasta vedestä ja nousevat välillä rannalle huilimaan. Salmen
puolivälissä oleva Poolepyntin hiekkakannas on tähän oiva paikka. Vedessä
uiskenteli neljä mursua, loput loikoillivat tiiviissä rykelmässä rannalla. Ne
eivät vaikuttaneet häiriintyvän meistä, mitä nyt muutama vedessä olija ui
uteliaana lähemmäs niin, että haistoimme tunkkaisen hengityksen. Luultavasti
kaikki yksilöt olivat uroksia, sillä naaraat ja poikaset oleilevat Svalbardin
itäosissa. Kummallakin sukupuolella on syöksyhampaat, mutta urokset ovat
kookkaampia, jopa 1500 kilon painoisia. Mursulla on pieni pää, pienet ruskeat
silmät sekä voimakas viiksikarvoitus. Viikset toimivat herkkänä tuntoelimenä,
jonka avulla ne löytävät pohjasta simpukat. Sisus imaistaan suuhun veden alla,
ja yhdellä ruokailukerralla menee tuhansia nilviäisiä. Mursu voi elää 40
vuotiaaksi, ja Hanski tunnistikin pari kaveria 21 vuoden takaa.
Mursubiitsiltä jatkoimme matkaa kohti Ny Ålesundia, joka on
maailman pohjoisin vakituisesti asuttu paikkakunta (78 °55,5'N). Sekin perustettiin aikoinaan kaivostoimintaa varten, mutta
on nykyään polaaritutkimuksen kansainvälinen keskus. Kesäisin asukkaita -
pääasiassa tutkijoita - on noin 120, ympärivuotisia vain noin 35. Myös Ny
Ålesund saa osansa turisteista ja veneilijöistä.
Me jatkamme edelleen pohjoiseen, jossa ei kyliä, palveluja
tai internetiä ole. Spitsbergen-saaren kierto on noin 700 merimailia ja se
kestänee pari viikkoa, jonka jälkeen purjehdimme Norjaan, nyt toivottavasti
Karhusaaren kautta. Kuulemisiin elokuun lopulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti