Longyearbyen 78 N

Upeiden Hornsundissa vietettyjen päivien jälkeen ajoimme torstaina 2. elokuuta Longyearbyeniin, Svalbardin pääkaupunkiin. Nyt pilvet roikkuivat alhaalla leikaten vuorenhuipuilta päät, tihutti ja oli koleaa. Satamasta löytyi kaksi vierasvenelaituria ja hyvin tilaa. RusArcin regattaan osallistunut Operon oli yksi kuudesta vierasveneestä. Toinen laitureista oli aivan uusi, jäät veivät luultavasti edellisen. Laiturointitilanne saattaa muuttua vuosittain.

Longyearbyenissä on noin 2000 asukasta. Kaikki tarpeellinen löytyy täältä:ruokaa, polttoainetta, vettä, pyykkikone, suihku, netti, kahviloita, ravintoloita. Paikka ei ole kaunis tai viehättävä, mutta ei sentään yhtä karu kuin 20 merimailin päässä samassa Isfjorden-vuonossa sijaitseva venäläinen kaivoskaupunki Barentsburg (joka on saanut nimensä hollantilaisen Barentsin mukaan). Longyearbyenin perusti vuonna 1906 Bostonin Arktinen hiiliyritys, jonka yksi omistajista oli John Munro Longyear.

Ihan ensimmäiseksi kävimme Sysselmannin hienossa uudessa toimistossa ilmoittautumassa ja hakemassa viinakortit. Luit oikein. Svalbardilla on edelleen vanhaan perinteeseen nojautuva laki, joka sallii ostaa kaksi pulloa viinaa ja 24 tölkkiä olutta kuukaudessa. Pullon tai tölkin tilavuutta ei ole määritelty, sama ostatko puoli litraa vai litran, kopallisen 0,33 l tai 0,5 l tölkkejä. Viiniä saa ostaa rajattomasti, koska lakia laadittaessa ei sitä ollut täällä saatavilla.
Juoma- ja ruokavarastojen täydennyksen lisäksi kiertelimme matkamuisto- ja ulkoiluvaateliikkeitä. Niitä riittää, sillä sesonkina täällä käy paljon turisteja. Kahden päivän aikana satamassa pyörähti ainakin viisi erikokoista risteilylaivaa, osa sympaattisia vanhoja, pieniä laivoja. Ihan sataman lähellä uiskenteli yhtenä aamuna parvi maitovalaita, sekä valkoisia aikuisia että harmaita poikasia.

Kaksi päivää Longyearbyenissä riitti. Lauantaina iltapäivällä ajoimme Barentsburgiin. Se oli kuitenkin niin masentava, että jatkoimme vielä illalla matkaa kohti Forlansundetia. Lähtiessä näimme muutaman maitovalaan vuonon reunassa. Navakka pohjoistuuli sai meidät jäämään ankkurilahteen jo ennen suunniteltua Eidembuktan yöpymispaikkaa. Ihan hyvä, sillä päivä oli venynyt pitkäksi ja taco-illallinen syötiin kello yksi yöllä. Edelleenkään ei tarvitse keinovaloa, aurinko paistaa horisontin yllä 78 leveysasteella elokuun 21. päivään saakka.

Barentsburg