Kolmen valtion rajalla

Jos olisimme tienneet, että kolmen vation rajapyykille Pasvikiin on 120 kilometrin automatka, emme olisi lähteneet. Onneksi Kenneth mittasi matkan väärin. Pomppuisen ja pitkän ajon jälkeen oli ihana päästä patikoimaan 12 kilometrin matka rajalle ja takaisin. Pistäydyimme tietysti Suomessa.

Jorma soitti vaimolleen ja kertoi olevansa Suomessa.

Taustalla Norjan ja Venäjän välinen raja, Suomen ja Venäjän raja lähtee oikealle.

Norjan rajaa valvovat ihmiset, Suomen rajaa kamera.

Kuvia Barentsinmereltä

Plotterilla näkyy reitti Vienanmereltä Kirkenesiin.
Punainen risti on Arkangelin lähestymispoiju.

Men hvor er gutta? Inne o spise begg o econ!

 

Aika vaihtaa vieraslippu.

Taustalla No 7, jota ei kylläkään näy.

Hylje lepäili tukin päällä.

Kirkenesin satama. No 7 on virallisella vieraspaikalla (joita on yksi),
me tankkauspaikalla. Dieseliä saa torstaisin kahden tunnin ajan.
Senkin puolesta nappiajoitus: pääsimme tankkaamaan tulopäivän iltana.

Napapiirin pohjoispuolen purjehdusmuotia. Huom. kipparin jalkineet.

Eilen oli puuhapäivä: pyykit saatiin pesetettyä pesulassa (luksusta!), ruokatavarat inventoitiin, shortsit ja hellehatut stuuvattiin alimpiin lokeroihin ja lämpöasut otetttiin esiin, öljyt ja polttoainesuodatin vaihdettiin. Suodatin oli puhdas, vaikka olemme tankanneet satoja litroja venäläistä polttoainetta.
Tänään lauantaina lähdemme patikoimaan kolmen valtakunnan rajalle.

Kirkenes

Arkangel - Kirkenes 526 nm 3,5 vrk, keskinopeus 6,3 solmua! Kun köydet oli saatu kiinni Kirkenesin satamassa, tuli VHF:stä myrskyvaroitus. Ajoitus nappiin.

Alkumatka Vienanmerellä oli kylläkin moottorointia, mutta kun sitten alkoi tuulla, oli meno mitä parhainta. Oli ihana päästä avomerelle kolmen viikon jonossa kulkemisen jälkeen. Tuuli alkoi vastaisena, mutta kääntyi pian sivulle, laitamyötäiseksi ja viimeiset 50 mailia tultiin myötäista. Nopeus ei pudonnut juurikaan alle kuuden solmun. Osaksi tietenkin vuorovesivirta avitti.
Näimme Vienanmerellä (kun vielä oli tyyntä ja aurinkoista) ison parven maitovalaita, sekä aikuisia että harmaita poikasia. Lisäksi bongasimme jonkun selkäevällisen valaan (lahtivalas?), hylkeitä, delfiinejä, myrskylintuja, ruokkeja, kihuja. Vesi oli teräksen sinisen-harmaan sävyistä, ilma sumuinen ja harmaa. Tyypillistä pohjoisen keliä - napapiirin pohjoispuolella!

Onpa kiva olla suojaisessa satamassa, kuunnella tuulen ulvontaa ja sateen
ropinaa sisällä lämpimässä veneessä. Nettikin toimii veneeseen.

Nyt alkaa valmistautuminen Huippuvuorten purjehdukseen.

Hyvästi Venäjä

Tarkoitus on lähteä tänään sunnuntaina Arkangelista kohti Norjaa. Meidän on ajettava jonossa Pietari I:n perässä, muuten luotsi olisi pakollinen 30 nm jokiosuudelle. Kello on 16, odotamme dieseliä. Suunniteltu startti on klo 18. Saa nähdä kuinka käy...

Dvina-joki, matkalla Arkangeliin.

Todistukset suorituksesta jaettiin perjantaina päätösjuhlassa.

Arkangel 2

Ohjelma ja aikataulu on kolme viikkoa ollut tiukka. Joko liikkeellä tai sitten erilaista kokousta, purjeparaatia, opaskierrosta tai muuta.
Reitti Petroskoista mutkittelee saarten lomassa, mutta se on hyvin merkattu reimareilla ja linjatauluilla. Ilta oli upea, kuten kuvasta näkyy.

Luna & la luna.

Ensimmäinen Stalinin kanavan suluista. Kanavaosuus kesti 48 tuntia ja oli
raskas ja väsyttävä. Sulut toimivat hyvin: kellupollareihin oli helppo kiinnittyä
ja veden tulo ja meno oli maltillista. Veneet olivat kaksi rinnakkain, isoimmat
sulkukammion reunassa kiinni.

Kylä Vienanmeren suulla

Kanavan jälkeen ajoimme suolaiseen veteen Vienanmerelle. Matkaa Solovetskin saarelle oli noin 40 nm ja saavuimme sinne puolen yön maissa. Meille osoitettiin paikka liian läheltä rantaa. Aamuyöllä laskuvesi oli matalimmillaan ja me kiinni pohjassa. Vene makasi keula alhaalla, reelinkilista ja fendarit olivat jääneet laiturin alle. Ei kiva. Meidän kyljessämme oli norjalainen No. 7 ja saksalainen Luna, kummatkin pohjassa. Yhteistoimin ratkaisuksi tuli pieni laituriremontti: irrotimme yhden laudan ja kiilasimme pari lankkua siten, että Manta pääsi nousemaan veden mukana eikä keikahtanut enemmän laiturin alle. Olemme muutenkin pitäneet eniten yhtä No. 7:n ja Lunan kanssa: mahtavaa porukkaa. Hauskaa on ollut myös puolalaisten ja varsinkin virolaisten kanssa.

Fendarit laiturin alla, reelinkilista melkein.

Keula alhaalla. Mitä tästä opimme: älä luota toisiin, tarkista vuorovesi itse!

Solovetskilla vietimme sentään kolme yötä, mutta unettomien öiden väsymys painoi. Toinen päivä kului turistina: ensin kolmen tunnin opaskierros luostarissa, sitten kaksi tuntia minibussissa pomppimassa pitkin saaren uskomattoman kuoppaisia teitä. Nähtävyytenä kirkot. Kun palasimme illalla veneelle, oli edessä taas laiturimanöövereja, kun kolme venettä lähti iltapurjehdukselle. Viimeisenä päivänä lepäilimme ja odottelimme tietoa lähtöajasta. Koko reissun aikana emme ole tienneet etukäteen mitä tapahtuu ja koska. Kaikki ovat sopeutuneet tähän erikoiseen järjestelyyn. Se on osa eksotiikkaa. Vaikka väsymys on painanut, matka on ollut kiinnostava ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. Solovetskilta purjehdimme 150 nm Arkangeliin, aikaa kului noin 30 tuntia. Jokiosuus oli noin 30 nm. Täällä veneiden tiet eroavat. Osa lähtee takaisin samaa tietä, Luna ja Pietari I purjehtivat Frans Joosefin maalle, me ja norjalaiset suuntaamme Norjaan, puolalainen chartervene Operon puolestaan suoraan Huippuvuorille.

Solovetskin luostari

Arkangel

Vihdoin nettiyhteys paikallisen mokkulan kautta. Toisaalta meno on ollut niin tiivistä ja uuvuttavaa, ettei blogia olisi ehtinytkään päivittää. Petroskoista ajoimme Kitzhin saarelle, jossa on kaksi upeaa puukirkkoa. Siihen loppui turistina olo joksikin aikaa. Kitzhistä ajoimme 12 tuntia Stalinin kanavan suulle ja alkoi kahden vuorokauden ajo pitkin kanavaa. Sulkuja ei ollut 19, vaan ehkä 39 - laskut menivät sekaisin jossain vaiheessa. Sulutus oli hidasta, koska kaikilla ei ollut veneen käsittely hallussa.

Jatkuu myöhemmin - ehkä. Kiire ja tekeminen ei loppunutkaan tähän.

Kuvia Syväriltä

Lähdimme Syvärille keskiyön maissa, pysähdyimme seuraavaksi yöksi ankkuriin turistikylän edustalle ja saavuimme Äänisen suulle Voznesen kylään illalla. Matkaa noin 120 nm, aikaa noin 30 h, kaksi sulkua, yksi silta.

Aurinko nousee Suvärillä.

Syvärin toinen sulku. Korkeuseroa on yhteensä 28 m.
Virtaus on paljon maltillisempi kuin Nevalla.

Aamulla nousi sumu, joka oli hetken niin sankka ettei muita näkynyt.

Venäläinen Nika pääsee Pietarin hinauksessa.